Tämä teos sai alkunsa kirjoittajansa tympääntymisestä tekopyhään toisten syyttelyyn politiikassa, mediassa, koko kulttuurissa. Elämme kyräilyn kulttuurissa, jota kohtuutto-masti ohjailee herkkyys sanoille, joita ei saisi sanoa ja joiden sanomisia tarkkaillaan. Tarkkailu kohdistuu paitsi joihinkin sanoihin myös asioihin ja ilmiöihin, joista ei saisi esittää ns. valtavirta-ajattelusta erottuvia näkökantoja. Teilatuksi tulemisen riskin ottavat mm. seksuaalisuudesta ja sukupuolieroista omia ajatuksiaan esittävät. Vallalla on ”väärin ajatteluun” kohdistuva vainoharhaisuus, miltä voi suojautua joko vaike-nemalla tai yrittämällä olla niin kuin muut.

Psykologisesti taustalla vaikuttaa ärsykkeen ja reaktion suhteen häiriintyminen käyt-täytymisessä, kollektiivinen neuroottisuus itse asiassa. Normaalisti ensin on ärsyke, reaktio sitten. Niinpä kun käsi osuu kuumalle levylle (ärsyke), se muitta mutkitta ve-täistään pois (reaktio). Vastaavasti yhteiselämässä voitaisiin toimia tosi tarpeen mu-kaan järkevästi. Mutta toimitaanko? Kovin usein ”ammutaan kaikkea liikkuvaa” eli rea-goidaan asioihin ja ihmisiin luulojen perusteella. Eräänlaista kulttuurin sairautta se on.

Kirjan kirjoittaja tri Kauko Kämäräinen on yhteiskuntatutkija, joka on julkaissut teoksia myös muilta aloilta kuten taidekritiikistä, muotikielestä, keinotekoisista kielistä ja maa-ilmankatsomuksista esimerkkitapauksinaan mm. Laotse, Pentti Linkola ja Jouko Turkka.